Korkeusmittaus

Tähden korkeus horisontista mitataan sekstantilla. Nimi tulee laitteen mudosta. Se on yksi kuudesosa ympyrää.

Aikaisemmassa tekstissä on annettu ymmärtää että tähden korkeuden mittaaminen horisontista olisi kovin suoraviivaista. Sitä se ei valitettavasti ole. Sinun pitää ottaa huomioon joukko virheitä, jotka vaikuttavat mittaustulokseen.

Sekstantista luetaan taivaankappaleen mitattu korkeus tai sekstanttikorkeus (Hi). Jotta saadaan kaikessa edellä olevassa tekstissä käytetty tosikorkeus (Ht) pitää ottaa huomioon muutama korjaava tekijä.

Indeksikorjaus (ik), johtuu sekstantin virheestä. Sen peilit eivät välttämättä ole yhdensuuntaisia. Indeksivirhe voidaan mitata itse sekstantin avulla. Jos se on alle 5’, sitä ei tarvitse ottaa huomioon. Indeksikorjaus muuttuu mm. lämpötilan mukaan ja siksi se pitäisi tarkistaa jokaisen mittauksen yhteydessä, jos halutaan tarkka tulos.

Kun mitattu korkeus (Hi) korjataan indeksikorjauksella (ik), saadaan havaittu korkeus (Hh).

Merihorisontin alenema, eng. dip correction (dip) riippuu korkeudestasi maapallon pinnasta. Mitä korkeammalle olet, sitä kauemmaksi näet maapallon kaarevuudesta huolimatta ja sitä kauempana ja alempana näkemäsi horisontti myös sijaitsee.

Kun havaittu korkeus (Hh) korjataan merihorisontin alenemalla, saadaan näennäinen korkeus, eng. apparent altitude (Ha).

Maapallon ilmakehä on tiheämpää maan pinnalla ja harvempaa mitä korkeammalle mennään. Tämän takia siihen viistosti tuleva valonsäde muuttaa suuntaansa ja taittuu kohti maanpintaa. Valon taipumisen (R) takia näet mm. auringon vaikka se on jo laskenut tosihorisontin alle.

Kun näennäinen korkeus (Ha) korjataan valon taipumisella (R), saadaan paikallinen korkeus (HP).

Aurinko ja kuu ovat niin lähellä maata että emme voi olettaa suunnan maapallon pohjoispuolelta olevan siihen saman kuin maapallon eteläpuolelta. Tähdet sen sijaan ovat niin kaukana maasta että suuntima kaikkialta maapallolta voidaan olettaa samaksi. Kuun ja auringon kohdalla pitää ottaa huomioon parallaksi (P).

Kun paikallinen korkeus (HP) korjataan parallaksilla (P), saadaan reunan tosikorkeus (Ht’).

Tähdet ovat niin kaukana että ne voidaan aina olettaa pistemäisiksi valonlähteiksi. Niillä ei ole leveyttä tai korkeutta. Aurinko ja kuu sen sijaan näkyvät taivaalla isoina palloina. Kun mittaan niistä jomman kumman korkeuden horisontista, mittat aina niiden ylä- tai alareunan korkeuden. Tästä pitää vähentää tai siihen pitää lisätä kuun tai auringon säteen suuruinen kulma, jotta saamme sen keskipisteen tosikorkeuden (Ht).

Kun reunan tosikorkeus (Ht’) korjataan taivaankappaleen säteellä (SD), saadaan keskipisteen tosikorkeus (Ht).

Taulokosta tai laskimella saatu korkeus on laskettu korkeus (Hl).

Indeksikorjausta lukuunottamatta kaikki edellä mainitut korjaukset saadaan Nautical Almanac kirjasta. Käytännössä sinun täytyy katsoa eri taulukoista merihorisontin alenema ja sen jälkeen toisesta taulukosta näennäisestä korkeudesta riippuva korjausarvo, johon on yhdistetty valon taipumisesta, parallaksista ja taivaankappaleen säteestä johtuvat korjaukset.


Hamburg VII 2013