Kohti Hollantia

lauantai 29. 6. - maanantai 1. 7.

Aamu 29. 6. Dieter tekee laitureiden välissä Hamulla mallikkaan 180 asteen käännöksen, jotta saamme keulan merelle päin. Hamu kääntyy kuin pitkään eläkkeellä ollut balettitanssija. Sirosti mutta hitaasti. Piruetti onnistuu melkein paikallaan. Pitkäköliseksi veneeksi Hamu on minusta yllättävän ketterä. Kun kysyn että voiko peruuttaessa ohjata, sanoo Dieter että voi, mutta ei sillä mitään erityistä vaikutusta suuntaan ole. Joskus Alter Lady menee pakilla minne halutaan, joskus sillä on omat ajatukset ja omat suunnat mielessä.

No Mans Land Fort
Strange looking ship
Border patrol lähdössä
Pohjanmeri

Juuri kun olimme päässeet ulos Solentin salmesta, ilmestyi viereemme Brittiläinen rajavartiolaitoksen alus, hidasti vauhtia ja jäi ihailemaan. Sen kannelle ilmestyi mies, joka nosti esiin ison kyltin "VHF CH 17". Meille haluttiin puhua.

Border Patrol kysyi radiossa kuinka monta meitä on kyydissä, mistä olemme tulossa ja mihin menossa. Vastaukset eivät riittäneet. Kohta he tulivat kumiveneellä tarkistamaan. Mukavia heppuja. Eivät suostuneet sanomaan miksi juuri me kiinnostimme heitä. Sen verran ymmärsimme että jokin "Hamburg" niminen paatti heillä oli haussa. Haastattelu kesti kaksi tuntia ja siihen kuului mm. passien tarkistus, rupattelua istuinlaatikossa, meidän tulosuunta, edellisen 20 vuoden purjehdusmatkat ja makeavesitankin huoltoluukun aukaisu sisällä. Ei kokonaan. Sen verran vain että näkivät siellä olevan vettä.

Kysyin saako heistä ottaa kuvaa. Vastasivat että selkäpuolesta kun ovat lähdössä.

Jutustelu hidasti matkaa jonkin verran ja kohta oli ilta. Yön aikana sai olla tarkkana tähystämässä valoja pimeydessä. Varsinkin kalastajat liikkuvat mutkitellen kuin hauki ahvenen perässä.

Aamuyöstä Ylva ohitti soolona Dowerin kun me muut nukuimme. Paikka näytti dieselsavuiselta ja harmaalta. Kaukaa mereltä kalliot eivät pääse oikeuksiinsa.

Päivän aikana ohitimme lukemattoman määrän tuulimyllyjä. Niitä on Englannin Kanalin itäpäässä melkein yhtä paljon kuin auringonkukkia pellolla. Vakuuttavan näköisiä laitoksia. Meistä ne näyttävät paljon kauniimmilta kuin hiilivoimalaitoksen savupiiput.

Illalla Pohjanmeri vihjaisi luonteestaan. Tuuli oli perästä ja parhaimmillaan noin 15 metriä sekunnissa. GPS näytti hetkittäin 10 solmua pelkällä genuan palalla. Hamu kulki juuri nousseen tuulen tekemillä terävillä laineilla tukevasti ja valittamatta. Sen verran oli tekemistä, ettei tullut otettua kuvia. Tuulen suunta oli hankala, suoraan perästä. Juuri tässä kohtaa sekä oikealla että vasemmalla kulkee laivojen liikenneväylät ja niille ei pidä mennä edes päiväsaikaan muuten kuin ne ylittääkseen. Yöllä on syytä pysyä poissa. Suunta täytyi pitää.

Tuli pimeä ja kylmä.

Marina ja minä tulimme vuoroon kello 2 yöllä. Tuuli oli edelleen reipas ja aallot teräviä. Laivojen valoja kulki oikealla ja vasemmalla. Edessä näkyi jokin todella kirkas valorypäs. Olin ollut ruorissa vain muutaman minuutin kun huomasin purjeen takaa, reilusti horisontin yläpuolella punaisen valon. Laiva! Valo oli niin korkealla että sen täytyi olla lähellä. Pistemäisistä valoista ei osaa muuten arvioida etäisyyksia lainkaan. Jos niitä pitää katsoa yläviistoon, ne ovat lähellä. Liian lähellä. Äkkiä ruori styyrpuuriin. Laivan täytyi olla menossa keulan ohi oikealta vasemmalle koska sen vasemman kyljen punainen valo oli näkyvissä. Samassa pilvi siirtyi pois kuun edestä ja huomasin laivan valon olleen pilvien raosta kajastavan kuun. Ei se valo ollutkaan niin lähellä. Meidän välissä oli matkaa turvalliset 400 000 km.

Pohjanmeren yössä näkyi monta valopilkkua. Valomeri osoittautui kaasunporauslautaksi. Etäältä luulimme pitkään että se voisi olla risteilyalus, joka on melkein paikallaan. Rahtilaivoista näkyi yleensä vain kulkuvalot. Vasempaa liikenneväylää pitkin kulki ainakin yksi 300 metrinen konttialus Rotterdamiin. Parin kilometrinkin päästä se näyttää jättiläiseltä, jonka selkään on sidottu yli 10 000 konttia. Jonkin aikaa luulimme tolkuttoman kaukana kylkivalosta perään päin olevaa valoa perävaloksi. Se olikin vain avoin ovi, jossa arvasimme kokin apupojan käyvän salaa tupakalla. Laivan perään oli siitä vielä matkaa toinen mokoma. Iso konttilaiva on pimeässä yössä vielä pimeämpi suuri varjo, joka peittää taakseen tähdet ja heikosti sarastavan horisontin. Musta metallinen saari liikkuu 20 solmun vauhtia eikä mikään tunnu sitä voivan pysäyttää. Muille merellä liikkujille tulee luonnostaan halu pysyä poissa tieltä.

Tuulimyllyjä


Hamburg VII 2013